Eräiden upseerikoulutuksen saaneiden suomalaisten aktivistien muodostama ns. Sotilaskomitea (Militärkommitté eli M.K.) oli vuoden 1917 syksyllä muodostunut vaivihkaa valtion elimeksi suunnittelemaan aselvelvollisuuden voimaansaattamista ja armeijan perustamista.

Komitea valitsi uudeksi puheenjohtajakseen tammikuun puolivälissä 1918 Gustaf Mannerheimin, ja tämä vaati, että tehokkuuden lisäämiseksi olisi komiteatyöskentelystä siirryttävä sotilaalliseen johtamiseen. Esikunnan tehtävät määrättiin 17.1. 1918 ja seuraavana iltana Mannerheim ja hänen lähimmät apulaisensa matkustivat Vaasaan. Eversti Martin Wetzeristä tuli esikuntapäällikkö, aliratsumestari Hannes Ignatiuksesta päämajoitusmestari, eversti W. Holmbergista päivystyskenraali, eversti A.G. von Rehausenista varuspäällikkö, pankinjohtaja A. Hallbergista pääintendentti ja johtaja B.F. Lohmanista kulkulaitospäällikkö.

Vaasassa 19.1. alkaen toimintansa järjestäneen Ylipäällikön esikunnan tehtävät saivat mallinsa Venäjän armeijan esikuntatyöskentelystä, mutta henkilöresurssien vähäisyys pakotti yhdistelemään tehtäviä.  Vain osa esikunnan jäsenistä oli osallistunut maailmansodan taisteluihin. Muiden kohdalla saattoi sotilaallisesta työskentelystä olla kulunut jo toistakymmentä vuotta. Esikunnan toimintaa arvosteltiin siviilimäisyydestä, osittain myös pätevyyden puutteesta.

Venäläisten aseistariisumisen alkaessa esikunta oli Ylihärmässä, sitten Vaasassa, ja ensi sotatoimien jälkeen päämajan (högkvarter) toiminta vakiintui 9.2. Seinäjoelle lähes puoleksitoista kuukaudeksi. Seinäjoen esikunta sijaitsi junassa, ja sen ympärille rakennettiin aikaa myöten rautalankaverkosta aita. Tämän perusteella sitä ryhdyttiin epäkunnioittavasti sanomaan kanakopiksi.

Yleisesikuntapäällikkönä toimi - kun Wetzer oli siirtynyt rintamakomentajaksi - yleisesikuntaupseeri, eversti K.E. Berg 5.2.-6.3. ja sen jälkeen yleisesikuntaupseeri, eversti Gösta Theslöf, päämajoitusmestarina aliratsumestari Hannes Ignatius.Yleisesikuntapäällikkö ei ollut muiden esikuntapäällikköjen esimies, vaikka hänen periaatteessa olisikin pitänyt yhdenmukaistaa päämajan toimintoja. Operatiivisia asioita johti päämajoitusmestari. Hän esitteli joukkojen toimintaa koskevat käskyt.

Ylipäällikön esikunnan tehokkuutta oli estänyt pätevien yleisesikuntaupseerien puute. Tätä korjasi hieman se, että 10-11.2. Seinäjoelle saapui neljä ruotsalaista yleisesikuntaupseeria: kapteenit Gösta Törngren, Carl Petersén, Archibald Douglas ja Henry Peyron. Nämä saivat tehtäväkseen suunnitella päämajan organisaation. Suunnitteluun tulivat nyt venäläisten ohella vaikuttamaan ruotsalaiset esikuvat. Päämaja jaettiin 16.2. alkaen neljään osaan:

• Pääesikunta eli yleisesikunta, johon kuuluivat mm. päämajoitusmestarin osasto (jossa oli neljä jaostoa: operatiivinen, tiedustelu-, viesti- ja topografinen) ja henkilöosasto,

• Ase-esikunta, johon kuuluivat 1. (eli tykistön tarkastajan) osasto ja 2. (eli käsiaseiden tarkastajan) osasto,

• Etappiesikunta, johon kuuluivat intendentuuriosasto, liikenneosasto, lääkintäosasto, postiosasto, lennätinosasto ja poliisiosasto ja

• Ylitarkastusvirasto.

Päämajan uudelleenorganisoinnissa "päivystyskenraali" Holmbergista tuli henkilöosaston päällikkö. Ase-esikunnan tykistöosastoon päälliköksi tuli eversti V.P. Nenonen ja käsiaseosastoon eversti von Rehausen. Päämajan etappiesikunta hoiti suurta osaa varsinaiseen sotilashallintoon kuuluvista asioista, mm. maan sisäiseen turvallisuuteen liittyvät asiat. Etappipäällikkönä oli ensin 15.2.-6.3. eversti Gösta Theslöf ja hänen jälkeensä majuri (sitten everstiluutnantti) Rudolf Walden. Armeijan organisoinnista huolehti kenraaliohjaajan eli yliohjaajan virasto. Sitä johti kenraalimajuri Paul von Gerich. Kun aktivistien sotilaallisessa suunnittelussa Tukholmassa perustyön tehnyt kenraalimajuri N. Mexmontan oli saapunut Ruotsista, hänelle haluttiin järjestää näkyvä virka. Hänestä tuli 9.3. valmiiden joukkojen tarkastuksesta vastaavan ylitarkastusosaston päällikkö ja von Gerichistä koulutuksesta vastaavan yliohjaajan osaston päällikkö.

Päämaja siirtyi maaliskuussa Haapamäelle, huhtikuussa Mikkeliin ja toukokuussa Helsinkiin

Ylipäällikkö 1918 | Päämaja 1918 | Vaasan senaatti | Hannes Ignatius  | Martin Wetzer | Harald Hjalmarson | Ernst Linder | Gösta Theslöf | Jääkärit | Pietarin kysymys | Suhde Saksaan | Vapaudenristi | Itä-Karjalan kysymys | Uudenmaan rakuunarykmentti | Kuusenhavu | Suomen lippu | Ruotsalainen prikaati | Suojeluskunnat | Jääkärikonflikti | Heikki Kekoni | Punavankikysymys | Wilhelm Thesleff  | Aarne Sihvo | Rudolf Walden  |   Ilmavoimat - Ilma-ase | Punainen ja valkoinen terrori | Suuri paraati 16. 5. 1918 | Ahvenanmaan kysymys | Monarkia | Mannerheimin ero

ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU