Sotilaskoulutuksensa ja varhaisimmat sotakokemuksensa hän sai keisarillisen Venäjän armeijan upseerina. Tämä tausta heijastui hänen rooliinsa itsenäisen Suomen sotilaallisena ja poliittisena johtajana ja sillä näyttää olevan vaikutuksia myös Suomen nykypäivään ja tulevaisuuteen.
Mannerheim ei hyväksynyt bolshevikkien vallankumousta Venäjällä, mutta hän ymmärsi venäläistä mentaliteettia ja osasi arvostaa Venäjää suurvaltana. Vapaussodassa hän suhtautui nihkeästi Saksan apuun, koska halusi korostaa suomalaisten omaa tehtävää maansa itsenäistymisprosessin ratkaisuvaiheessa.
Kansalaissodan äärimmäinen traagisuus, jakautuminen "valkoisiin" ja
"punaisiin", ilmeni Mannerheimiin kohdistuneina voimakkaasti vastakohtaisina
tunteina. Ulkoisen uhan edessä, Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen loppusyksystä 1939
ja siitä alkaneen talvisodan aikana, Mannerheim onnistui yhdistämään Suomen kansan
urhoolliseen taisteluun ylivoimaista vihollista vastaan.
Sen jälkeen kun Neuvostoliiton suurhyökkäys Suomea vastaan oli alkanut kesällä
1944, tarvittiin Mannerheimin valtiomiestaitoa armeijan ylipäällikkönä ja juuri
valittuna tasavallan presidenttinä, jotta Suomi pystyi puolustautumaan ja irtaantumaan
sodasta.
Sotilasarvot |Sotilasura Venäjällä | Venäjän armeija | Keisarillinen kaarti | Keisarillinen hovitallihallitus | Nikolai II | Venäjän-Japanin sodassa | Tiedustelumatka Kiinaan 1906-1908 | Tieteellinen tutkimusretki Aasiassa | Puolan-aika | Ensimmäinen maailmansota | Mannerheim 1. maailmansodassa | Yrjönristi | Yrjön miekka | Venäjän vallankumous | Ero Venäjän palveluksesta
ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU