Mannerheimin sukutausta oli aatelinen, suomalainen ja ruotsinkielinen
Isänpuoleinen Mannerheimin suku oli kotiutunut Ruotsiin 1600-luvulla Alankomaista ja se
oli vaikuttanut Suomen oloihin merkittävästi autonomian ajan alkuvuosikymmeninä. Se oli
Gustaf Mannerheimin syntyessä maan tunnetuimpia sukuja.
Isoisänisä Carl Erik Mannerheim (1759-1837) kuului Kustaa
III:n valtakauden valtiolliseen oppositioon Anjalan-liittoon, selviytyi siitä armahduksen
kautta hengissä ja hankki 1795 Louhisaaren tilan, jota hän ryhtyi hoitamaan ja tuli 1805
Suomen talousseuran puheenjohtajaksi. Venäjän vallan tullessa hän Aleksanteri I:lle
Suomen asioita selvittäneen lähetyskunnan puheenjohtaja, maaherra ja senaatin
talousosaston varapuheenjohtaja (tavallaan siis Suomen pääministeri) 1822-1826.
Isoisä kansainvälisestikin tunnettu hyönteistutkija Carl
Gustaf Mannerheim taas oli Viipurin hovioikeuden presidentti 1839-1854.
Isä, kamarijunkkari, kreivi Carl Robert Mannerheim (1835-1914)
oli runoilija, kirjailija ja teollisuusmies. Hänen liiketoimensa eivät kuitenkaan
menestyneet ja hän ajautui vararikkoon. Louhisaari myytiin 1880 - tosin sisarelle Mimmi
(Eva Carolina) Mannerheimille - ja isä lähti taloutensa sekasortoa pakoon Pariisiin.
Hän vietti siellä taiteilijamaista elämää.
Äiti, Hélène (o.s. von Julin), kuului tunnettuun teollisuussukuun.
Sisaruksia oli kaikkiaan kahdeksan.
Sofia (Sophie) Mannerheim 21.12.1863-9.1.1928
Carl Mannerheim 18.3.1865-6.7.1915
Johan Mannerheim 27.12.1868-25.9.1934
Eva Sparre 30.6.1870-1957
Anna Mannerheim 4.3.1872-18.5.1886
August Mannerheim 9.11.1873-22.4.1910
Marguerite (Kissie) Gripenberg 15.10.1884-1958
ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU