Venäjän keisari joutui 1800-1900-luvun vaihteessa ristiriitaan Suomen
suuriruhtinaskunnan kanssa siitä, missä määrin keisari oli oikeutettu soveltamaan
Venäjän lainsäädäntöä myös Suomessa ilman Suomen valtioelinten suostumusta.
Keisarikunnan horjuessa Nikolai II joutui syksyllä 1905 peräytymään valtakunnan lakien
soveltamisesta Suomeen. Hänen tuolloin koolle kutsumansa valtiopäivät ryhtyivät
käsittelemään valtiopäivien uudistamista demokraattisiksi.
Nämä valtiopäivät (1905-1906) olivat viimeiset, joissa kansa oli edustettuna
neljänä säätynä ja joissa äänioikeus ei ollut yleinen eikä yhtäläinen.
Mannerheim osallistui valtiopäiviin vapaaherrallisen sukunsa päämiehenä
aatelissäädyssä. Valtiopäiviä varten laadittu uudistusehdotus lähti siitä, että
kansa valitsisi yleisissä, yhtäläisissä ja salaisissa vaaleissa eduskunnan. Mannerheim
oli hieman epäileväinen uudistuksen nopeudesta, mutta hän oli joutunut poistumaan jo
virka-asioissa Pietariin, kun uudistus hyväksyttiin toukokuussa 1906. Kaikki säädyt
hyväksyivät uudistuksen periaatteen. Aatelissäätykin hyväksyi sen äänestyksen
jälkeen äänin 100-8.
ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU