Mannerheim matkusti noin 30 vuoden iästä varsin aktiivisesti yli 80 vuotiaaksi asti.

Maailmansotien ajat muodostivat ulkomaanmatkojen suhteen rauhallisempia jaksoja, mutta silloinkin virkatoimet ja lomat veivät hänet pitkälle.

Hovitallihallituksen palveluksessa (1897-1903) virkatehtävät veivät hänet pitkille ulkomaanmatkoille hevosten ostamiseksi. Japanin-sota oli 1904-1905 erittäin rasittava sotaretki Aasian toiseen päähän.

Vuosina 1906-1908 Mannerheim suoritti sotilaallisen tiedustelumatkan Kiinaan. Hän keräsi etnografista tutkimusaineistoa, ja näiden perusteella hän julkaisi 1911 tieteellisen tutkielman ja vuosina 1940-1941 laajan matkakuvauksen "Matka Aasian halki".

Suomen jouduttua maailmansodan loppuvaiheessa syksyllä 1918 suuriin elintarvikevaikeuksiin hallitus päätti käyttää hyväksi Mannerheimin sitoutumattomuutta saksalaissuuntaukseen. Hänet lähetettiin Ranskaan ja Englantiin neuvottelemaan Suomen avunsaamismahdollisuuksista (31.10.-22.12.1918). Mannerheim onnistuikin - myös ulkopoliittisia kysymyksiä käsitelleissä - neuvotteluissaan.

Valtionhoitajana Mannerheim teki tutustumismatkoja Suomen eri puolille ja myös ensimmäiset valtiovierailut Ruotsiin ja Tanskaan 1919.

Siviilielämään vetäydyttyään Mannerheim oleskeli 1920-luvulla yli puolet ajasta ulkomailla, varsin paljon myös 1930-luvulla, matkustellen ja metsästellen.

Talvella 1923 Mannerheim matkusti Ranskasta Algeriaan ja Marokkoon   saamaan lepoa ja aurinkoa. Noin 130 km päässä Algerista auto 19.3. syöksyi tieltä ja törmäsi kahteen puuhun. Mannerheim loukkaantui, mm. hänen reisiluunsa katkesi. Häntä hoidettiin Algerissa Laveruen siirtomaasairaalassa. Häntä auttamaan lähti Suomesta hänen entinen adjutanttinsa majuri K.H. Kekoni. Kahden kuukauden kuluttua toipuminen oli niin pitkällä, että kenraali saattoi lähteä (22.5. 1923) matkalle Sveitsiin Lausanneen ja heinäkuun lopulla hän palasi Suomeen. Tunnettuja ovat Mannerheimin matkat Intiaan 1927-28 ja 1936-37 tiikerinmetsästyksineen.

Toisen maailmansodan aikana Mannerheim vieraili keväällä 1941 Ruotsissa. Kesäkuun lopulla 1942 hän vastasi Hitlerin 4.6. 1942 suorittamaan onnittelukäyntiin. Hän vieraili Saksan päämajassa.

Keväällä 1943 Mannerheim vietti Sveitsissä terveysloman parantaakseen keuhkotulehduksen. Muutoin jatkosodan matkat yleensä olivat kotimaan tarkastusmatkoja tai neuvottelumatkoja (presidentin tapaamiseksi). Vain aniharvoin matkaan kuului rentouttavaa ohjelmaa, kuten metsästämistä käynnillä ns. Marskin majalla Rukajärvellä.

Presidenttikauden matkat jäivät väliin. Vasta 4.11.1945-2.1.1946, sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana, hän suoritti lomamatkan Portugaliin. Presidentinvirasta erottuaan hän matkusteli aktiivisesti, milloin ulkomaan lomakeskuksiin, milloin vaivoihinsa hoitoa saamaan, milloin taas kotimaahan Kirkniemen kartanoa kunnostamaan tai valtiollisia velvollisuuksiaan, mm. vaaleissa äänestämistä, hoitamaan.  

Asunnot | Louhisaari | Marskin maja | Bomanin huvila | Kirkniemi | Val-Mont | Postimerkit | Autot | Ratsastus | Matkat | Metsästys | Aseet | Asut | Muistelmat | Arkisto | Mannerheim-kirjallisuus | Muistomerkit | Ratsastajapatsas | Ruokalajit | Jääkärilippu | Hanko | Mannerheim-museo | Karjalaan jääneet sankarivainajat | Videot ja kuvakirjastot | Linkkisivu

ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU