Mannerheimin kasteessa saamat etunimet olivat Carl Gustaf Emil ja kutsumanimenä hänellä oli Gustaf.

Niinpä hän koko elämänsä ajan allekirjoitti yksityiskirjeensä Gustaf tai G. Mannerheim. Sotilastapaan hän saattoi allekirjoittaa viralliset asiakirjat vain sotilasarvolla ja sukunimellä.

Venäjän palveluksessa Mannerheimia kutsuttiin paikalliseen tapaan etu ja isännimellä Gustaf Karlovitshiksi, ja eräässä vaiheessa, 1890-luvulla, nimi kirjoitettiin siellä virallisiin asiakirjoihin ensimmäisen etunimen takia Karl Gustafovitsh. Valtionhoitajana hän vuonna 1919 käytti suomalaistettua etunimeä Kustaa.

Matkustaessaan tammikuussa 1918 Helsingistä Vaasaan hän käytti varmuuden vuoksi matkapassissaan väärää nimeä Gustaf Malmström. Ns. Uuden Metsätoimiston piirin aktivistit, jotka joutuivat salaisessa toiminnassaan käyttämään salakirjoitusta ja peitenimiä, nimesivät hänet samaan aikaan Anderssoniksi. Eräiden nuorten maalaisliittolaisten puheenparressa hänestä toisen maailmansodan aikana käytettiin peitenimeä Gospodin, joka hieman kriittisessä sävyssä viittasi herra-asenteeseen ja venäläisvaikuttteisiin.

Nimi | Lippujuhla | Ystävät | Hautajaiset | Aatemaailma | Kieli | Symboli | Tunnusmerkit |

ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU